Se alkoi sillä tyypillisellä... Nuori tyttö tapaa pojan, he rakastuvat.. Hiukan aikaa kuluu ja... POKS! Onneksi olkoon, olette raskaana...!!! Kupla puhkeaa... Poika ei enää olekkaan niin ihana ja päätetään erota. Ihanin ja kamalin koko asiassa silloin varmaan oli se, kun neuvolan täti iloisesti ilmoitti kyseessä olevan kaksoset.
Shokista selvittyäni ja lääkärin avustuksella kaksoset maailmaan saatettuani yritin yksin selvitä eteenpäin.. Tai siis enhän minä ollut yksin, sisarusteni ansiosta varmaan jaksoinkin niin kauan... Ja nyt varmaan ajattelette, että olete löytäneet taas nyyhkytarinan...
Kaksosten kanssa yh:na ei ole helppoa, sen sanon, mutten vaihtaisi päivääkään siitä ajasta pois (okei, muitama uneton yö vähemmän olisi ollut mukavaa :) ) Vanhassa, kunnan omistamassa vuokra-asunnossa, jossa oli puutteita enemmän kuin tarpeita meidän elo sit jatkui.
Sosiaalitoimistosta tädit ajattelivat meidän parasta ja lähettivät minulle MLL:n tädin avuksi. Täti tuli paikalle ja minä lähdin kaupunkiin ostoksille, jättäen hänelle listan, mitä voisi sillä aikaa tehdä. Palattuani muutaman tunnin kuluttua, huomasin, ettei kotona ollutkaan tapahtunut juuri mitään.. Nainen vain kauhisteli, kuinka selviän kaikista töistä kun lapset vaativat niiiiiin paljon huomiota (tytöt eivät osanneet silloin edes kontata)
Tulin siihen tulokseen, ettei toi täti enää meille tule. On enemmän haittaa kuin hyötyä moisesta "apurista" :)
Lasten ollessa reilun 6kk, minun äitini kuoli ;( varmaankin se oli mulle liikaa ja se ns. viimeinen niitti.
Tukiperhe oli ollut lapsille haussa ja sainkin sen. Kyseessä oli mukava pariskunta (vaikkakin kaukaa) ja lapset aloittivat käynnit siellä. Hetken huokaisu tuli enemmän kuin tarpeeseen. Muutaman käynti kerran jälkeen, samana iltana kun olin vienyt lapset ko, perheeseen, sos.tston täti soitti minulle ja sanoi, et tukiperhe oli päättänyt viedä minun lapseni sairaalaan, koska toinen tytöistä itki lähes lakkaamatta. Tuossa vaiheessa, en enää ollut paikkakunnalla ja ilmoitin tulevani paikalle, heti kuin mahdollista. Sairaalaan päästyäni paikalla oli sossun ja MLL:n tädit (eri kuin se, joka meillä kävi) ja sossun täti kauhisteli sitä, kui pärjään lasten kanssa "kun tuo toinen viskoo koko ajan tuttia lattialle ja toinen osaa heittää sukan pois"... ILmeiseti tädeillä ei ollutkaan aiempaa kokemusta puolivuotiaista muksuista :D
Tytöt joutuivat olemaan sairaalassa viikon verran.. Tutkittiin kaikki mahdollinen ja mahdoton, eräänkin kerran lääkäri saapui paikalle ja ilmoitti tyynesti "et pahoinpitele lapsiasi, ei ollut merkkejä mustelmista, luunmurtumista tai muusta vakavasta" sanoinkin sedälle, et ton olis voinu tarkistaa multa, olisi säästytty kustannuksissa :D
Lopulta ei lapsista löydetty mitään syytä, tai siis diagnoosi oli se, et nuorempi vierastaa :)
En vienyt tyttöjä enää siihen tukiperheeseen.
Kituuttelin puoli vuotta vähillä unilla ja sairastavilla lapsilla, saatiin uusi asunto (kunnalta sekin) ja sairastus väheni. Uudessa asunnossa oli 2 huonetta (joista toisen nurkat jäätyivät talvella) eteinen, johon tuli sade(sekä lumi että vesi sisään) ja toimiva hella :) Elämä alkoi näyttää paremmalta :)
Lapsille löytyi uusi tukiperhe. Ensimäisellä kerralla oli sossuntädit kyyditsemässä (mulla ei ollu autoa silloin) yli sadan kilometrin matkan. Tulomatkalla olin nukahtanut takapenkille ja heräsin vasta, kun minut herätettiin. Ihmettelivät vain, et taisin olla aika puhki. Kaksi päivää tuon viennin jälkeen täti sossusta soitti ja sanoi, että heidän mielestään olisi hyvä, jos lapset jäisivät sinne tukiperheeseen hetkeksi, saisin minä levätä.
Se hetki kesti melkein 8 vuotta, nyt kovan taistelun ja todistelun jälkeen sain tytöt puolen vuoden koeajalle kotiin. Jos ja kun kaikki menee hyvin, huostaanotto puretaan :)
Tyttöjen ollessa huostaanotettuina, tapasin miehen, sain tytön (taas) ja menin naimisiin, Isännällä on vakityö ja nuorimmainen on aina saanut asua meidän kanssamme. Ihmettelin sosiaalitoimistoon monesti sitä, kuinka en ole "kelvollinen" äiti kaksosille, nuorimmalle kylläkin. Pelkkää positiivista palautetta on kuitenkin kuopuksesta tullut :) Vastaus oli, et saisin tehdä vaikka 8 muksua, eikä se vaikuttaisi siihen, milloin saan kaksoset kotiin. Olen vuosien varrella miettinyt, kuinka paljon helpompaa olisi ollut olla narkkari tai alkoholisti, silloin olisivat verikokeet riittäneet todistamaan.. Jos tulee burn out, kuinka näyttää, että kaikki on taas ok?
Nuorimmainen aloitti juuri eskarin ja alle viikon varoitus ajalla sain vanhemmat lapset myös meille asumaan. Ja koska kyseessä on pieni koulu, ei onneksi ollut ongelmaa luokka jaossa tai koossa.
Menneen kesän aikana kaksoset viettivät enemmän aikaa meillä, kuin sijaiskodissa. Alku oli hieman haasteellista aikaa meille.
Kommentit